Joka päivä suomalaiset istuvat tuhansia tunteja erilaisissa kokouksissa. Niissä sovitaan yhteisistä asioista, jaetaan tietoja, ratkaistaan ongelmia tai mietitään tulevia suunnitelmia. Nykyään on tapana päivitellä kokousten määrää ja kyseenalaistaa niiden merkitystä. Kokousten ajatellaan olevan ajanhukkaa tai ainakin jotakin, joka estää ”oikean” työnteon. On totta, että monesti kokouksessa istuessa tuntuu, että ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemmin. Joku puhuu liian pitkään vähäpätöisestä aiheesta. Keskustelua ei synny, tai sitä syntyy niin paljon, että asioita ei saada eteenpäin.

wp_20160523_14_18_06_pro_72Monista asioista voisi viestiä työyhteisössä tehokkaammin jotenkin muuten kuin kutsumalla koolle kokouksen. Kuitenkin työyhteisö tarvitsee kokoontumisia ja kohtaamisen paikkoja. Uuden tiedon luomisen tutkimuksessa korostuu kasvokkaisten kohtaamisten ja yhteisten tapaamisten tärkeys sekä työn tuottavuuden että työhyvinvoinnin kannalta. Kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat olennaisessa osassa etenkin innovatiivisuuteen pyrkivissä työyhteisöissä. Tiedon luomisen tutkimuksessa on osoitettu, että tietoa luova vuorovaikutus on parhaimmillaan avointa ja luottamuksellista, kriittistäkin. Tärkeää on, että yhteisön tapaamisissa on riittävästi aikaa keskustella, olla eri mieltä ja löytää yhteinen ymmärrys, jonka avulla jatkaa eteenpäin.

Uuden tiedon luominen tarvitsee aikaa

Aina keskustelu ei palvele yhteisön päämääriä. Kaikista asioista ei voi, eikä ole tarpeen keskustella kaikkien kanssa. Tutkimuksissa on todettu, että luovuus kukkii joustavissa olosuhteissa. Tarvitaan aikaa, varaa tehdä virheitä, kulkea harhapoluilla, puhua asian vierestäkin. Toisaalta on myös todettu, että pieni niukkuus, kiire tai lähestyvä deadline vaikuttavat usein positiivisesti lopputulokseen.

_leaforum_x9c4420_72

Joustavuuden kysymys onkin todellinen pähkinä purtavaksi tiedon luomisen tutkijoille. Asia kiinnostaa myös laajasti monia työelämän resursseja miettiviä tahoja. Tarjotako työntekijöille aikaa ja joustavia olosuhteita, vai kiristääkö resursseja sen toivossa, että niukkuus tehostaa toimintaa?

Tiedon luomisen tutkimuksessa uuden luominen kytkeytyy vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus puolestaan on tapahtuma, joka vaatii aikaa. Jos ei ole tarpeeksi aikaa kyseenalaistaa vanhaa, on parempi pysytellä vanhoilla ja turvallisilla teillä. Kokouksissa istuminen ja keskusteleminen voi vaikuttaa toissijaiselta, jos työt kasaantuvat omalla työpisteellä.

Jokainen yhteisö on erilainen

On työyhteisöjä, joissa joka-aamuisilla aamukahveilla jaetaan kuulumiset, mietitään ratkaisua ajankohtaisiin pulmiin, kehitetään uusia ideoita ja oikaistaan syntyneitä väärinkäsityksiä. Toisissa yhteisöissä ei ole yhteistä aamukahvipaikkaa eikä yhteisiä rutiineja, vaan asiat hoituvat sähköpostilla. Joskus työkaverit ovat hajallaan ympäri maata, ja yhteyttä otetaan vain, kun muuten ei selvitä. Jokaisessa tapauksessa yhteiset kokoontumiset ovat tärkeitä.

Olennaista uuden tiedon luomisen kannalta on se, että tapaamisia on riittävästi, ja ne ovat sen laatuisia, että ne palvelevat yhteisöä juuri sillä hetkellä. Siksi on tärkeä ymmärtää kulloisenkin yhteisön erityislaatuisuus. Tämä vaatii hyvää ja keskustelevaa johtamista, mutta myös jokaisen yhteisön jäsenen aktiivisuutta.

Kaiken lisäksi on muistettava, että kaikkia asioita ei voi hoitaa keskustelemalla. Vaikka uusi tieto syntyykin vuorovaikutuksessa, pelkkä puhe ei vie pitkälle.

_leaforum_x9c4301_72

Kirjoittaja:

Anna Suorsa
BCDC Vuorovaikutus
anna.suorsa(a)oulu.fi

anna_suorsa

Anna Suorsan väitöskirja käsittelee tiedon luomisesta työyhteisössä. Tutkimuksen ala on informaatiotutkimus ja tietojohtaminen.  Suorsa tutkii vuorovaikutusta ja sen merkitystä työyhteisöissä fenomenologisesta näkökulmasta. Post-doc -tutkimuksessaan hän tutkii erityisesti sitä, miten BCDC:n tutkijayhteisö toimii uutta tietoa luodessaan.

 

Kuvat: 1) BCDC Oulu Coffee: Kaisa Ikonen. 2, 3) BCDC KickOff: Kati Leinonen

Aiheeseen liittyviä artikkeleita