Viimeistään Pariisin ilmastokokouksen jälkeen kaikille alkaa olla selvää, että yhteiskuntamme hiilidioksidipäästöjen tulee laskea tämän vuosisadan aikana dramaattisesti. Tarve pienentää hiilijalanjälkeä näkyy kuluttajien valinnoissa ja hiilijalanjälki on osa tuotteen valintaperustetta. Sähköyhtiöt ovat reagoineet tilanteeseen tarjoamalla vähähiilisiä tuotteita. Tuuli- ja aurinkoenergian vasta yleistyessä ovat vihreän sähkön tuotteet perustuneet vahvasti vesivoimaan Suomessa.

istock_000015638026_large_72Muutama vuosi sitten Suomessa vältettiin hiilihydraatteja, kun vähähiilihydraattinen ruokavalio nousi suosioon. Leivän valmistajat reagoivat karppausbuumiin lisäämällä vähähiilihydraattisia tuotteita valikoimiinsa. Eli leivän kuluttajien preferensseissä tapahtui muutos vähähiilihydraattisia tuotteita suosivaan suuntaan, ja leivän tuottajat vastasivat muuttuneeseen kysyntään.

Vesisähkön ja karppausleivän välillä on oleellinen ero: vesisähkön tarjonta ei reagoi kysynnän muutoksiin, kun taas leipämarkkina reagoi karppaukseen ja lisäsi nopeasti halutun tuotteen tarjontaa.

Vesivoiman on vähäpäästöistä, mutta…

Suomessa noin 10–20 prosenttia sähköntuotannosta tuotetaan vesivoimalla. Määrä riippuu vuosittaisesta vesitilanteesta. Vesivoiman muuttuvat kustannukset ovat alhaiset, eikä tuotanto aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi vesivoimaa voidaan käyttää tuotannon ja kulutuksen tasapainon säätöön sähköjärjestelmässä lyhyellä varoitusajalla. Tämä piirre on erityisen edullinen vaihtelevan uusiutuvan tuotannon (tuuli- ja aurinkovoima) lisääntyessä.

Vesivoimakapasiteetti on noin 3100 MW, ja kapasiteetin lisäys Suomessa rajoittuu pääosin olemassa olevien laitosten konetehojen nostamiseen. Uuden tuotantokapasiteetin rakentaminen ei lähiaikoina vaikuta todennäköiseltä, koska rakentaminen vaikuttaa luontoarvoihin. Esimerkiksi Kollajan tekoaltaan osalta rakentaminen vaatisi koskiensuojelulain muuttamisen ja Suomen hallitus päätti vastikään olla muuttamatta sitä.

Vaikka vesisähköä ostamalla kuluttaja siis antaa signaalin vähäpäästöisen sähköntuotannon puolesta, kulutus ei vaikuta vesivoiman tarjontaan. Vesivoimakapasiteetti ei kasva lisääntyneen vesisähkön kysynnän vuoksi.

Vesisähkön markkinointi kuluttajille on kyseenalaista

istock_000082773169_xxxlarge_72Vesisähkön ostaja ehkä nimellisesti kuluttaa nollapäästöistä vesisähköä, mutta käytännössä kulutuksen voi laskea tuottavan päästöjä Suomen sähköjärjestelmän keskiarvon mukaisesti. Käyttäen analogiaa karppaukseen: jos yksi kuluttaja käyttää vähähiilihydraattisen karppausleivän ja leivän tarjonta on kiinteä, jää toiselle kuluttajalle hiilihydraattipitoinen ranskanleipä. Kokonaistase ei muutu. Samoin Suomen sähköjärjestelmän ominaispäästöt eivät muutu, vaikka vesisähköä joku ostaakin. Vesivoimalla tuotetaan joka tapauksessa sähköä Suomessa nykyisen voimalaitos- ja allaskapasiteetin rajoitteiden mukaisesti.

Vesisähkön markkinointi päästöttömänä tuotteena voi potentiaalisesti antaa kuluttajalle väärän kuvan tämän käyttämästä sähköstä. Jos sähkön käyttöön ei kiinnitetä huomiota, koska vesisähkön ostaja kuvittelee kulutuksensa olevan päästötöntä, mennään hyvässä uskossa haitallisempaan suuntaan.

Vaikuttavuutta panostamalla kysyntäjoustoon

Sähköyhtiöille haasteena on tarjota kuluttajille selkeitä tuotteita, joiden kautta asiakkaat voivat tarjota kysyntäjoustoa. Kulutuksen joustaminen helpottaisi vähäpäästöisen tuuli- ja aurinkoenergian integrointia. Isommassa mittakaavassa kysyntäjoustolla olisi vaikutusta järjestelmään, kun säätökykyistä varavoimakapasiteettia tarvittaisiin vähemmän.

Lue lisää vaihtelevuuden tasaamisesta Tekniikka & Talous –lehden blogistamme.

hannu_huuki

Tohtorikoulutettava Hannu Huuki työskentelee Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa ja Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE). Huuki kuuluu BCDC Energia -tutkimushankkeessa BCDC Markkinat -tiimiin.

 

 

Gala cheveux 004

 

Aiheeseen liittyviä artikkeleita